Kissan ruokinnan tausta

Kissan ruokinnan tausta

Kissa on lihansyöjä ja sen elimistön metabolia on hyvinkin tyypillinen lihansyöjille. Kissan elimistö on siis vuosituhansien aikana sopeutunut siihen, että ravintoaineita on aina saatavilla ja tästä syystä nykyinen kesykissakaan ei kestä paastoamista. Myös kissan ravintoainetarpeet heijastavat tätä sopeutumaa.

Villikissan tyypillinen ruokavalio koostuu pääasiassa erilaisista pikkunisäkkäistä. Näiden pikkunisäkkäiden koostumus on suhteellisen samanlainen; noin 70 % on vettä ja 30 % kuiva-ainetta. Kuiva-aineesta 62 % on proteiinia, 25 % rasvaa ja vain reilusti alle 10 % hiilihydraatteja. Tämä suuri lihapitoisuus onkin vaikuttanut siihen, että kissalla on luontaisesti suuri proteiinin tarve.

Kissan korkea proteiinin tarve johtuu siitä, että kissalla on puutteellinen kyky rajoittaa typpeä hajottavien entsyymien toimintaa. Kissalla tämä entsyymitoiminnan puutteellinen ohjauskyky tarkoittaa sitä, että aminohappoja hajotetaan aina suunnilleen yhtä paljon. Tällöin kissalle voi tulla puutos aminohapoista, kun ruokavalion proteiinipitoisuus on liian matala. Jos kissa saisi itse valita millaista ruokaa syö, se valitsisi ruoan, joka sisältää 52 % proteiinia.

Lihansyöjille tyypilliseen tapaan kissa ei myöskään pysty syntetisoimaan useita välttämättömiäkin ravintoaineita. Näitä ovat aminohapot arginiini ja tauriini, Liian vähäinen arginiinin ja tauriinin saanti ovat kissalle hengenvaarallisia ja puutosoireet voivat näkyä hyvinkin nopeasti. Arginiinia kissa tarvitsee elimistössä tapahtuvaan proteiinisynteesiin ja tauriinia sappihappojen muodostukseen. Tauriinilla on myös muita tärkeitä tehtäviä elimistössä esimerkiksi silmän ja sydänlihaksen toiminnoissa.

Jos kissa saisi valita, se valitsisi ruokaa, joka sisältää 36 % rasvaa. Rasva on pääasiallinen energianlähde, sillä se sisältää kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin proteiinit ja hiilihydraatit. Sen lisäksi rasvahapoilla on monia tärkeitä toimintoja kissan terveyden ja elintoimintojen ylläpidossa. Linolihappo ja α-linoleenihappo sekä muut omega 6- ja omega 3-rasvahapot ovat välttämättömiä rasvahappoja kaikilla nisäkkäillä ja myös kissan täytyy saada ne ravinnostaan.

Kissalla ei ole amylaasiaktiivisuutta syljessä tai haiman eritteissä eli sen elimistö on huonosti sopeutunut hajottamaan tärkkelystä ja muita hiilihydraatteja. Kissalla ei myöskään ole luontaista tarvetta hiilihydraateille vaan se muodostaa solujen energianlähteenä käytetyn glukoosin aminohapoista glukoneogeneesissä.

Kuitu ei itsessään ole kissalle välttämätön ravintoaine, mutta sillä on hyviä vaikutuksia suoliston hyvinvoinnille. Kuidut tarjoavat ravinnonlähteen erilaisille suolistomikrobeille sekä vaikuttavat ruokamassan etenemiseen suoliston läpi ja kylläisyydentunteeseen.