Koiran ja kissan energiantarpeen laskeminen

Valmiissa koirien ja kissojen täysrehuissa on yleensä ohjeelliset syöttömäärät, jotka tuotteen valmistaja on laskenut perustuen lemmikin ylläpitoenergian tarpeeseen. Toki pennuille ja kasvaville koirille tehdyissä ruoissa ohjeisiin on huomioitu kasvun vaatima suurempi energiantarve. Valmiita täysrehuja käytettäessä oman lemmikin energiantarpeen laskeminen ei ole niin oleellinen taito, mutta toki sitä voi käyttää eläimen tarkkailun ja kuntoluokan määrittämisen ohella apuna päivittäisen ruokamäärän määrittämisessä. Energiantarpeen laskemisen osaaminen korostuu siinä vaiheessa, kun lemmikkiä ruokitaan kotiruoalla tai raakaruoalla ja ruokavalio koostetaan itse.

Energiantarpeen laskemiseen löytyy useita kaavoja, jotka käyttävät hieman erilaisia yksikköjä ja laskuperusteita. Koiran ylläpitoenergiantarpeen laskemiseen hyvä peruskaava on seuraava:

0,5 MJ ME*kg EP^0,75

jossa MJ ME=megajoulea muuntokelpoista energiaa ja kg EP=elopainokilo. Koiran elopaino korotetaan potenssiin 0,75, jolloin saadaan niin kutsuttu metabolinen elopaino. Koiran koko elopainosta kaikki ei ole niin sanotusti aineenvaihdunnallista elopainoa. Esimerkiksi karvapeite, kynnet tai hampaat eivät juurikaan vaikuta koiran ylläpitoenergian tarpeeseen.

Kissan ylläpitoenergiantarpeen laskemiseen hyvä peruskaava on 60 kcal*kg EP tai megajouleina 0,25 MJ ME*kg EP.

Näillä laskukaavoilla lasketut päivittäisen ylläpitoenergian tarpeet ovat aina suuntaa-antavia. Koirilla ylläpitoenergian tarve voi vaihdella jopa 0,3-0,7 MJ ME/metabolinen elopainokilo. Kissoilla vaihtelu ei ole yhtä suurta, koska eri kissarotujen kokovaihtelu ja käyttötarkoitus eivät eroa yhtä paljon kuin eri koiraroduilla. Mutta tietenkin sohvalla löhöilevä kissa tarvitsee vähemmän energiaa kuin koko päivän ulkona saalista metsästävä kissa. Samalla tavalla aktiivisesti agilitykisoissa tai valjakkokisoissa kilpaileva koira tarvitsee enemmän energiaa kuin tavallinen kotikoira, joka ulkoilee pari tuntia päivässä lähinnä talutuslenkeillä.

Kummalla meistä on korkeampi energiantarve?

Eläimen aktiivisuustaso siis vaikuttaa energiantarpeeseen. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat fysiologinen tila sekä ympäristö. Fysiologiseen tilaan voidaan lukea kuuluvaksi mm. tiineys, imetys, sairaudet ja stressi. Imettävän naaraan energiantarve voi olla jopa 3-4-kertainen verrattuna ylläpitotarpeeseen. Yleensä myös erilaiset sairaudet ja stressitilat nostavat lemmikin energiantarvetta, sillä elimistö joutuu tekemään enemmän töitä. Ympäristöstä merkittävin energiantarpeeseen vaikuttava tekijä on lämpötila. Jokaisella eläinlajilla on sille ominainen optimilämpötila, missä elimistö ei joudu ponnistelemaan säilyttääkseen sille tyypillisen ruumiinlämmön. Poikkeama optimilämpötilasta vaikuttaa aina eläimen energiantarpeeseen, sillä elimistö kuluttaa energiaa ruumiinlämmön säätelyyn. Helpoin esimerkki ympäristön lämpötilan vaikutuksesta energiantarpeeseen on kylmyys. Pitkäaikainen oleilu kylmässä ympäristössä nostaa eläimen ylläpitoenergian tarvetta, koska se tarvitsee energiaa lämmittääkseen itseään.